Asenna Steam
kirjaudu sisään
|
kieli
简体中文 (yksinkertaistettu kiina)
繁體中文 (perinteinen kiina)
日本語 (japani)
한국어 (korea)
ไทย (thai)
български (bulgaria)
Čeština (tšekki)
Dansk (tanska)
Deutsch (saksa)
English (englanti)
Español – España (espanja – Espanja)
Español – Latinoamérica (espanja – Lat. Am.)
Ελληνικά (kreikka)
Français (ranska)
Italiano (italia)
Bahasa Indonesia (indonesia)
Magyar (unkari)
Nederlands (hollanti)
Norsk (norja)
Polski (puola)
Português (portugali – Portugali)
Português – Brasil (portugali – Brasilia)
Română (romania)
Русский (venäjä)
Svenska (ruotsi)
Türkçe (turkki)
Tiếng Việt (vietnam)
Українська (ukraina)
Ilmoita käännösongelmasta
tilallansa hallaisella Paavo,
perkas, hoiti ahkerasti maataan;
mutta Jumalalta kasvun toivoi.
Vaimoineen ja lapsineen hän siinä
niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan,
ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.
Tuli kevät, hanki suli mailta,
myötänsä vei puolet orahista;
tuli kesä, raekuuro kulki,
kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
tuli syksy, kaikki ryösti halla.
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:
»Paavo parka, kovan onnen lapsi,
sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs;
miero raskas, raskahampi nälkä.»
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Pane leipään puolet petäjäistä;
kaksin verroin minä ojaa kaivan,
mutta Jumalalta kasvun toivon.»
tiesi siitä parven paikan
tuulen kun vain hyvän haistoi:"
And I live like a man who is dead already
I have no fear whatsoever of anybody or anything