Itselleni on jäänyt mieleen 80-luvun alun tapaus. Vietimme kesäpäivää mäntymäen metsässä tällä kuuluisalla jeenokivellä. Osa porukasta loikoili raukeina toisten koiniessa pusikoissa.

Äkkiä tunnelma sähköistyi. Tuuli toi mukanaan Sepon turbo Saabin tutun äänen joka lähestyi hurjaa vauhtia. Jeenoissa kävi kuhina. Tukkaa kammattiin ja röijynkulmaa suoristettiin. Saabin ääni loppui äkisti ja tiesimme Sepon saapuneen läheiselle parkkipaikalle.

Pian Seppo harppoikin paikalle kalliiseen nappanahka-asuun pukeutuneena. Etumus pulloitti uhmaten nahka-asun kestävyyttä. Jeenot riisuituivat ja menivät riviin kuin missikisoissa. Seppo katseli ehdokkaat läpi ja lopulta osoitti vankalla sormellaan erästä nuorta jeenoa. Jeeno tuli oitis Sepon luokse ja Seppo vapautti peelonsa nahkavankilasta. Kuului vain kohahdus kun jumalattoman suuri peelo paljastui. Nuori jeeno nieleskeli mutta yritti urheasti sovittaa peeloa mui. Eihän siihen leuat riittäneet. Aikansa touhua katseltuaan Seppo napsautti sormia ja jeeno tiesi mennä kontilleen. Seppo sylkäisi rinsareikään ja sovitti peelon paikalleen. Jeeno rääkäisi kun Seppo aloitti työntämään. Mutta peelo ei vaan mahtunut rinsaan.

Silloin Seppo nousi ylös ja karjaisi niin että linnut putosivat puista "JOLLEI TÄÄLLÄ MAINEMIES PÄÄSE KOINIMAAN NIIN EI TARVITA KIVEÄKÄÄN". Sen huudettuaan Seppo tarttui jeenokiven reunaan ja kaikki ihmetykseksi suuri kivi alkoi sentti kerrallaan nousta maasta. Sepon lihakset pullistelivat auringossa kilpaa esillä olevan peelon kanssa.

Hätä valtasi koko jeenoporukan. Pelästyttiin että jos Seppo vie jeenokiven mennessään niin missä jeenot sitten kokoontuu. Pikaisen neuvonpidon jälkeen Seppo saatiin laskemaan kivi alas ja aloitettiin nuoren jeenon rinsan voitelu flooralla. Nyt Seppo asettui uudestaan puijausasemiin ja kaksi jeenoa vielä varmuuden vuoksi levitti nuoren jeenon rinsanposkia. Sepon peelo upposikin kaikkien helpotukseksi rinsaan ja tunnin koinittuaan Seppo karjaisi niin että linnunpöntötkin putosivat puusta. Nuori jeeno oli lähes halkaistu mutta onnellinen. Kuulimme vain Sepon loittonevan turbo Saabin ujelluksen kun jatkoimme vapaa-ajan viettoa jeenokivellä.

Tästä Sepon käynnistä on vieläkin jäljet jeenokivellä. Tarkkaan katsottuna voi yhdessä kulmassa nähdä Sepon kourien aiheuttamat painaumat.



Ulkomaan Jeeno Milan J. Jeenokivellä

Oli eräs marraskuinen iltapäivä. Tunnelma jeenokivellä tiivistyi ja joka pusikon juurella koinittiin. Kukkona tällä tunkiolla hääräsi Milan J. joka pelkkiin jatsarisaappaisiin pukeutuneena kierteli peelo pystyssä kovaan ääneen Seppo Taiginaa solvaten, välistä napaten jonkun toppijeenon niskasta kiinni ja retuuttaen tämän sivummalle alistettavaksi.

Milan pakotti juuri Toppi-Tenhoa ottamaan grape-hedelmän kokoisia karvaisia kellejään mui ja piiskasi samalla Tenhon rinsaa katajanoksalla saksanpaimenkoiran muristessa vieressä kun tuuli toi mäntymäen metsään nopeasti lähestyvän turbon ujelluksen. Milan oli niin puijauksen lumoissa ettei kuullut tai nähnyt mitään. Nappanahkaan verhoutunut jykevä hahmo nousi jeenokiven huipulle ja aloitti puheen matalalla äänellä. "Täällä on kuulemma ulkomaan jeeno, todellinen kuriton rahnu jonka kaulaan eivät Taiginan länget sovi eikä Sepon peelosta rasva maistu" sanoi tuo tulija ja jatkoi "sopii sitä asiaa kokeilla nelisilmin".

Milan havahtui transsistaan ja tajutessaan kuka oli saapunut paikalle, usutti Mersu-koiransa Sepon kimppuun. Mersu lähtikin kuin Arvid työvoimatoimistosta hampaat irvessä kohti Taiginaa. Sepon silmissä välähti ja hän suuntasi katseensa hyökkäävään koiraan. Eläin huomasi Taiginan katseen, vinkaisi hädissään ja juoksi häntä koipien välissä Sepon ohi. Milan oli kaivanut jatsarin varresta moran käteensä ja kävi se tanassa kohden Seppoa. Taigina väisteli lähes huomaamattomilla liikkeillä Milanin lengausta, kaivoi puolihuolimattomasti havannalais-sikarin taskustaan ja pisti siihen ronssonilla tulen. Sitten Seppo sanoi "tämä sikari on nyt könnin kello joka mittaa aikasi, kun se loppuu niin sitten aloitetaan".

Milan huitoi kuin riivattu mutta ei onnistunut osumaan Seppoon. Sikari paloi vääjäämättä kohti loppuaan ja silloin Milanin hermot pettivät. Vielä viimeisenä yrityksenä hän viskasi puukon kohden Taiginaa jonka käsi heilahti kobran lailla ja nappasi keklun ilmasta. Seppo liikkui kuin vietereillä, ollen yhdessä hetkessä Milanin edessä ja samassa takana moran tikatessa pieniä pistoja kauhistuneeseen jeeno parkaan. Näennäisen satunnaisista puukon iskuista muodostui Milanin ihoon veristä tatuointia ja pian vatsassa luki "SEPON LUTKA" ja selässä "PEELO SISÄÄN TÄSTÄ" höystettynä nuolella joka osoitti Milanin rinsaan.

Milan aneli armoa mutta Seppo ei ottanut pyyntöjä kuuleviin korviin vaan ponnisti rajusti ylöspäin ja ikäänkuin aika olisi pysähtynyt Taigina leijuessa ilmassa samalla kun jalat jakelivat rajuja potkuja Milanin naamaan. Kuului vain murskautuvien luiden miellyttävää rätinää ja Milan sylki verta sekä satunnaisia paloja lohjenneita hampaita. Milan kaatui turvalleen tantereeseen ja Seppo täräytti vielä mojovan potkun Milanin rinsaan. Sitten Taiginan sotaääni täytti mäntymäen metsän. Seppo valisti että vastaisuudessa tulisi ulkomaan jeenon kulkea kiiltävässä röijyssä naama vahvasti meikattuna, rinsaa ja mui pitäisi olla aina halukkaille tarjolla ja jos jossain kuulisi Milan itsestään puhuttavan niin silloin piti hänen kertoa kenen alamainen oli. Lopuksi Seppo vinkkasi tusinan verran jeenokivellä pyöriviä toppijeenoja luokseen ja sanoi että näiden oli nyt opetettava Milan kunnon lutkabottomjeenoksi. Milanin tuskan huudot sekoittuivat kaikkoavan turbon vihellykseen.



1970-luvun alku oli hankalaa aikaa jeenoille. Vanhat kuninkaat olivat hiljalleen vetäytymässä johtopaikoilta eikä uusia hallitsijoita tuntunut löytyvän. Lähinnä varteista ja puolikkaista koostuvat rahnujengit pitivät hesan jeenoja kauhun vallassa.

Nämä jengit eivät kunnioittaneet ikiaikaisia tapoja vaan heilastelivat julkisesti juulien kanssa ja harjoittivat myös haureutta. Rahnuilla oli tapana huvitella nappaamalla jeenoja väkivalloin auton kyytiin ja kyyditsemällä nämä sitten syrjäisille paikoille jossa jeenot pakotettiin koskettelemaan paikalle tuotujen juulien minhuja ja jopa koinimaan juulia rahnujen kuvatessa puijausta. Tuohon aikaan moni jeeno sai ruotsista ns. bög-eläkettä jonka maksu saattoi keskeytyä rahnujen toimitettua kuvia ruotsin viranomaisille juulin koininnasta.

Tilanne alkoi olla jo epätoivoinen, rahnujen riehunta vain kiihtyi eikä jeenojen joukosta löytynyt ketään joka olisi asiat saanut järjestykseen. Mahtisakkien vanhimmat päättivät pitää hätäkokouksen asian tiimoilta. Nopeasti tilaisuudessa kävi selväksi että ainoa joka voisi jeenot pelastaa oli jo tuolloin legendan aseman saavuttanut Seppo Taigina. Tähän liittyi tosin kaksi hankaluutta.

Ensinnäkin tajuttiin ettei Seppo ottaisi hommaa hoitakseen ilmaiseksi vaan hinta tulisi olemaan huomattava, eikä edes tiedetty mitä Taigina voisi pyytää maksuksi. Toiseksi, vieläpä vaikeammaksi asiaksi huomattiin se ettei Sepon sijainnista ollut luotettavaa tietoa. Seppo oli lähtenyt aikoinaan maailmalle ja sen jälkeen olivat huhut pyörineet. Milloin joku tiesi Sepon olevan Monte Carlossa gaykasinon johtaja, joskus taas väitettiin Taiginan omistavan suuren jeenojen sambakoulun Rio de Janeirossa.

Silloin sattuma puuttui peliin. Pukinmäen Alvari oli ollut koinimassa sen aikaisessa jeenojen tapaamispaikassa eli linja-autoaseman miesten vessassa ja kuullut miten eräs ajasaavo kaavo kehuskeli käyneensä amerikassa San Fransicossa ja kohdanneensa siellä suomalaisen jeenon joka kaupitteli hipeille röijyjä hyvällä voitolla ja omasi uskomattoman peelon. Kaavo muisteli että joku jenkk