Manner, Kovisten kuningaskunta

Haluasin kertoa omasta kokemuksestani Mannerilla ja sen tunnetulla pajalla. Oli rankka tiistaipäivä, kun vaelsin Hangon upealla Esplanadin kadulla. Olin vailla töitä ja tarvitsin kipeästi rahaa, sillä menetin pankkikorttini lumivyöryn takia. Kävellessäni eteenpäin kultaisen värinen Lamborghini pysähtyi vierelleni, auton oikea ikkuna aukesi ja sieltä tuli esiin maineikas Tarmo. Tarmo kysyi miksi olin niin allapäin, selitin hänelle epäonnekkaasta tilanteestani. Tämä suorastaan järisytti Tarmoa, hän mietti miten hän voisi auttaa. Lopulta Tarmo kertoi luvatusta maasta, Mannerinpajasta. Hän vakuutti, että ongelmani loppuisivat, jos menisin tänne töihin. Tarmo kuitenkin varoitti myös, että vain suuria älykkyysosamääriä omaavat kovikset ovat Mannerinpajalla töissä. Sitten Tarmon oli jatkettava matkaa Jerusalemiin ristiretkeä tehdäkseen. Tarmon upeat sanat motivoivat minua suuresti.

Olin päättäväinen ja heitin voltin, jotta saisin puhelimeni taskustani. Käytin suosittua hakukonetta nimeltään Googlea. Etsin heti Mannerin kotisivut, jotta saisin yhteyden tähän luvattuun maahan. Keräsin Mannerin yleisen puhelinnumeron ilman pelkoa, ja pirautin siihen kovalla voimalla. Maskuliininen ääni vastasi ja kysyi, että mitä asiaa minulla mahtaisi olla. Vastasin heti, että olen asiamiehiä, sillä tunnen Tarmon. Tämä hätkähdytti Mannerin puhelinmiestä, sillä onhan Tarmo absoluuttisella legenda-statuksella. En kuitenkaan antanut Mannerin puhelinmiehelle puhevuoroa, vaan porasin suoraan asiaan sanomalla, että teille tulen töihin. Mannerinpuhemies nauroi ja sanoi, että he eivät ota ketä tahansa töihin. Päättäväisenä vastasin, että sen saamme nähdä. Mannerin puhemies vastasi, että tosiaan, tavataan heti, jos luulet olevasi kyvykäs. Vastasin vain, että sovittu ja löin luurin korvaan ja sitten taskuun.

En jaksanut kävellä jaloin, joten oli pakko kävellä Mannerinpajalle käsin. Matka sujui hyvin, koska olin suorittanut Jorman käsipumppausturvallisuus-kurssin. Saavuin Mannerinpajan pihaan, ja mysteerinen mies otti minut vastaan sanoen, että tulehan peremmälle. Seurasin häntä Mannerinpajan syvyyksiin, suureen konttoriin. Saavuttuamme konttorin päähuoneeseen päätin kätellä tätä miestä. Hän ei kätellyt minua takaisin, ja hän näytti pettyneeltä. Sitten mies kysyi, että miksi minut pitäisi ottaa töihin. Vastasin, että olen Jorman lempioppilas ja Tarmon ystävä. Mies vaikutti hämmästyneeltä, mutta samaan aikaan tylsistyneeltä. Sitten hän purkautui ja sanoi, että suksi kuuseen konttoristani! Ihmettelin tätä, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, mies otti minusta kiinni, heittäen minut lähimmälle ovelle. Sitten hän huusi, että "Et edes osaa Mannerinpajan kättelyä, painu vaikka Lidliin töihin pelle!" Poistuin Mannerinpajasta häviäjänä.


-Fuzion